SIVISTYSTYÖSTÄ

Antonio Gramscin mukaan marxilaisuus ei pyri pitämään työväenluokkaa terveen järjen alkeellisessa filosofiassa eli arkiajattelussa, vaan sen sijaan johtamaan sen korkeampaan maailmankatsomukseen. Kommunistisen liikkeen julistaessa vaatimusta sivistyneistön ja työväenluokan yhteistyöstä se ei tee sitä rajoittaakseen tieteellistä toimintaa eikä pitääkseen työläisiä alhaisella tietoisuuden tasolla, vaan nimenomaan luodakseen älyllis-moraalisen liittoutuman, joka mahdollistaisi poliittisesti työväenluokan sivistyksellisen kehityksen. Tehtävänä on kohottaa sivistyksen keinoin työväenluokka vaistonvaraisuudesta luokkatietoisuuteen niin, että yksittäinen työläinen kokee olevansa osallinen toimija yhteiskunnallisessa muutoksessa.

Gramsci tähdentää Vankilavihkoissaan poliittisten puolueiden tärkeää merkitystä ja asemaa maailmankatsomusten muovaajina ja levittäjinä nykymaailmassa, koska ne olennaisesti kehittävät katsomuksia vastaavaa etiikkaa ja politiikkaa eli lähestulkoon toimivat noiden katsomusten historiallisina ”kokeilijoina”. Vaikka kommunistisella liikkeellä ei ole Suomessa tällä hetkellä yhteiskunnallista aloitetta käsissään, se on toki lisännyt ja syventänyt lehtiensä, verkkojulkaisujensa, opintokerhojensa ja katutyönsä kautta ihmisten tietoisuutta todellisuudesta. Toistaiseksi tämä ei ole kuitenkaan näkynyt merkittävästi liikkeen poliittisessa kannatuksessa.

Kommunistinen liike tarvitsee oman sivistyneistönsä ja toimintakulttuurinsa. Sen sivistyneistön tehtävänä on kehitellä ja järjestää johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi niitä periaatteita ja ongelmia, joita työläisjoukot ja kapitalismin vastaiset voimat nostavat esiin käytännön toiminnallaan. Tällainen sivistyneistö luodaan opinto- ja sivistystoiminnan kautta sekä osallistumalla käytännön puoluetyöhön ja kansalaisjärjestötoimintaan sekä vaikuttamalla omalla opiskelu- ja työpaikalla. Henkilön, joka haluaa omistautua ja sitoutua tällaiseen toimintaan, on opeteltava toimimaan ja ajattelemaan itsenäisesti. Vanhemmalle sukupolvelle kertyneet tiedot, taidot ja kokemukset on siirrettävä uudelle sukupolvelle.

Tieto- ja viestintätekniikan avulla suoritettu yhteiskunnallisen tajunnan reaaliaikainen muokkaaminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on nykytodellisuudessa ympärivuorokautista ja samanaikaista maailmanlaajuisesti. Toisaalta sama asia mahdollistaa myös maailmanlaajuisen toisinajattelun ketjuuntumisen ja yhteisten mielenilmaisujen samanaikaisuuden maailman eri kolkilla. Internetin käyttäjien määrä maailmassa on kasvanut v. 2000–2012 361 miljoonasta 2,4 miljardiin. Toistaiseksi tämän bittien valtatien tarjoamista palveluista nauttii vasta 34,3 % ihmiskunnan jäsenestä. Kolmannes käyttäjistä on joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia (791 miljoonaa ihmistä). Näissä maanosissa netin käyttöaste vaihtelee 63,2 % – 78,6 % väestöstä. Suomessa nettiä käytti vastaavana aikana 89,9 % väestöstä.

Uuden kommunistisen toimintakulttuurin luominen ei merkitse pelkästään uusien yhteiskunnallisten paljastusten tekemistä, vaan myös jo saavutettujen totuuksien kriittistä tiedottamista. Kapitalismista tehdyt paljastukset on saatava leviämään laajemmalle. Se, että ihmiset saadaan ajattelemaan nykyistä todellisuutta johdonmukaisesti ja yhtenäisesti sekä kyseenalaistamaan myös sen, on tärkeämpää kuin joku yksittäinen neronleimaus, joka jää pyörimään vain jonkun pienen tutkijajoukon mieliin. Tämän vuoksi on pohdittava, kuinka tieto- ja viestintätekniikan tarjoamaa monikanavaista joukkoviestintää voitaisiin hyödyntää tehokkaammin, mille kohderyhmälle se suunnattaisiin ja missä muodossa ja minkä sisältöisenä sitä julkaistaisiin. Opintotoiminnassa voidaan hyödyntää verkko-opiskelua.

Gramsci kysyy Vankilavihkoissaan, onko marxilaista liikettä pidettävä filosofisesti merkittävänä vain silloin, kun se pyrkii kehittämään erikoistunutta kulttuuria rajoitetuille sivistyneistöryhmille vai kehittäessään arkiajattelua ylittävää ja tieteellisesti johdonmukaista ajattelua ei milloinkaan unohda yhteyttä työväenluokkaan, vaan vieläpä löytää tuosta yhteydestä tutkittavien ja ratkaistavien ongelmien lähteen? Päivi Uljaan väitöskirjatutkimus ”Hyvinvointivaltion läpimurto” antaa tähän kysymykseen oivallisen vastauksen. Päivi Uljas toteaa tutkimuksessaan, että ”Kansalaistoiminnan tutkiminen saattaa syventää näkemystä yhteiskunnallisten muutosten syistä ja seurauksista, sillä sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten keskuudessa, heidän toiminnassaan ja mielissään.”

Uuden kommunistisen toimintakulttuurin rakentaminen edellyttää kommunistisen liikkeen laajan sivistyneistön kasvattamista. Perusedellytyksenä tällaiselle sivistykselle on edelleen marxilaisen filosofian, kansantaloustieteen ja tieteellisen sosialismin perusteiden hallinta. Lisäksi ajan tasalla pysyminen edellyttää elinikäistä oppimista kulttuurin, tieteiden ja useiden yhteiskuntaelämän eri alueiden parissa sekä hyviä sosiaalisia taitoja. Yleissivistyksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan kriittistä medialukutaitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen hyvää hallintaa. Nykyaikaisen agitpropin tuottajan pitäisi osata jalostaa netistä hakemansa informaatio tiedoksi. Hänen pitäisi kyetä hyödyntämään tuloksellisesti verkkojulkaisuja ja sosiaalista mediaa. Hänen on pystyttävä laatimaan nettiadresseja ja multimediaesityksiä. Hänen olisi hallittava lisäksi digi- ja videokuvausta sekä kuvan- ja tekstinkäsittelyä. Gramsci painotti Vankilavihkoissaan myös kielitaidon merkitystä. ”Ellei ole mahdollista oppia vieraita kieliä yhteyden saavuttamiseksi eri maiden kulttuurielämään, on ainakin oma kansallinen kieli opittava hyvin.”

Elvi Sivervo totesi v. 1948 Mäntsälän kunnankirjastossa pitämässään puheessa. ”Kirjailijan on oltava selvillä yhteiskunnasta, jossa ihminen elää, tajuttava, mistä yhteiskunnallisessa taistelussa on kysymys. Se on kaiken suuren taiteen tunnus… Propaganda ei ole taidetta, mutta taide voi olla täyttää saman tehtävän kuin propaganda, herättää, sytyttää, innostaa ja silloin siitä ei voi sanoa mitään pahaa. Sinervo vetosi puheessaan kirjailijoita osallistumaan työväen jokapäiväiseen poliittiseen taisteluun, koska tuolloin tarvittiin joka päivä iskurirunoja, kisällilauluja ja propagandaa.

Oman vastakulttuurin ja toisinajattelun julkituomiseksi kommunistisen liikkeen tulisi perustaa maahamme kapitalismin vastainen ja arvomaailmaltaan sosialistinen kulttuurijärjestö, joka vastustaisi ja kritisoisi toiminnallaan avoimesti yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta kaikin kulttuurin suomin ilmaisukeinoin. Kulttuurijärjestö voisi myös opettaa kommunistisen liikkeen jäsenistöä tuottamaan uuden tieto- ja viestintätekniikan mahdollistamaa agitaatiota, propagandaa ja työväenkulttuuria.

Gramscin mukaan työväenluokan hegemonian (johtavan aseman) pystyttäminen yhteiskunnassa vaatii työväenluokalta kykyjä ja taitoja johtaa, organisoida ja liittää yhteen kansanjoukkoja. Henkisellä ja moraalisella vaikutuksella on valtava osuus hegemonian saavuttamisessa. Kommunistisen liikkeen sivistyneistöä ja uutta toimintakulttuuria tarvitaan työväenluokan hegemonian saavuttamiseksi, koska se on merkittävä osa kapitalismin vastaista kansanrintamaa.

”Siinä, miten laajat joukot sitoutuvat tai ovat sitoutumatta johonkin tiettyyn ideologiaan, ilmenee ajattelutapojen järkiperäisyyden ja historiallisuuden todellinen kritiikki.” (Antonio Gramsci)

Matti Laitinen

11.12.2013

Kuntaliitosten satoa

Tuleeko siitä säästöjä, jos ensin irtisanotaan kunnan omat työntekijät ja sitten ostetaan samat palvelut yksityisiltä aikaisempaa kalliimmalla?

Tähänastisissa kuntaliitoksissa voimassa olleet irtisanomissuojat päättyvät vuoden 2013 lopussa kaikkiaan 27 kunnassa ja runsas 50 000 työntekijää menettää suojan seuraavissa kunnissa:

Alajärvi, Eura, Huittinen, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Jämsä, Kaarina, Kauhava, Kemiönsaari, Kokkola, Kurikka, Loimaa, Länsi-Turunmaa (Parainen), Masku, Mänttä-Vilppula, Naantali, Pöytyä, Raasepori, Rauma, Rusko, Saarijärvi, Salo, Seinäjoki, Siikalatva ja Ylöjärvi.

Nykyisin esimerkiksi uusi Salon suurkunta työllistää reilut 3 500 ihmistä. Nyt kaavaillaan yli 200 työntekijän irtisanomista ja lisäksi lomautuksia. Useat koulut, lähikirjastot sekä hammashoidon pisteet ovat lakkautusuhan alla.

Salon seudulla on kaikkiaan viiden vuoden aikana menetetty noin 6 000 työpaikkaa.

Lähde: VM, VATT, Kuntaliitto

Antsu

TOIMET TALOUDELLISEN SODAN LYÖMISEKSI JA SOSIALISMIN RAKENTAMISEKSI VENEZUELASSA

 Bolivaarisen Venezuelan presidentti  Nicolas Maduro esitteli 6.11.2013 joukon toimepiteitä siirryttäessä kohti maan uutta talousjärjestystä. Niillä on kaksi päämäärää:  1) Sosialismin rakentaminen ja 2) USA:n ja sen venezuelalaisten liittolaisten bolivaarisen vallankumouksen kukistamiseksi harjoittaman taloudellisen sodankäynnin voittaminen. Tämä merkitsee uusia instituutioita, mekanismeja ja uudistettua politiikkaa, joilla kohennetaan taloudellisen sodankäynnin seurauksena  syntynyttä yhteiskunnallista tilannetta. Tämä tarkoittaa harppausta Venezuelan tuotantoprosessissa.  Ajatuksena on hyödyntää öljyvaroja niin, että ne kohtaavat kansan tarpeet yhtä hyvin kuin luovat terveitä kaupallisia järjestelmiä ja tervettä hinnoittelua.

Tämän strategian odotetaan suojelevan Venezuelan kansaa loisivan porvariston ylimieliseltä keinottelulta ja koneistoilta, jotka luotiin väestön ryöväämiseksi.  Chavistat aikovat lyödä epäisänmaallisen ja keinottelupääoman asteittain lakien ja perustuslain avulla. Niiden, jotka osallistuvat talouteen, pitäisi kunnioittaa valtaväestöä.

Venezuelan perustuslain artikloissa 308–309 todetaan, että valtio suojelee ja tukee pientä ja keskisuurta teollisuutta, osuuskuntia, säästökassoja, perhe- ja pienyrityksiä sekä kaikkea yhteisöjen kollektiivisessa omistuksessa olevaa työ- ja säästämistoimintaa voimistaakseen maan taloudellista kehitystä. Se on valmis hankkimaan näille tahoille koulutusta, rahoitusta ja teknistä apua. Erityisesti venezuelalainen käsityö ja kansan elinkeinot ovat valtion erityissuojelussa. (ML)

KEINOTTELUA VASTAAN

 Ensimmäinen maanlaajuinen operaatio keinottelua ja hamstrausta vastaan käynnistetään erityissäännösten pohjalta, jotka perustuvat nykyisiin taloutta säätäviin lakeihin sekä presidentin antamiin asetuksiin. Se on suuri siviilien ja sotilaiden yhteinen ponnistus, jolla pyritään suojelemaan väestöä ja saavuttamaan maalle siedettävän tasoiset tuotanto-, jakelu- ja kauppaketjut.

Käytännössä tästä tervehdyttämistoimesta vastaa Kansantalouden puolustuskomitean verkosto. Sen puheenjohtajiksi nimitetään Talouden puolutusjärjestön päällikkö Hebert Garcia Plaza ja Kansallisen bolivaarisen asevoimien strategisten operaatioiden komentaja Vladimir Padrino Lopez.

Presidentti Nicolas Maduro on varoittanut kansaa ryöstäviä liikemiehiä ja yhtiöitä, että näitä rangaistaan lain perusteella. Kaikki varastot tarkastetaan hamstraajien ja keinottelijoiden löytämiseksi. Venezuelassa tämä operaatio otetaan avosylin vastaan sellaisten hyödykkeiden kohdalla  kuten kankaat, jalkineet, kodinkoneet, hygieniatuotteet, lelut ja yms. tuotteet, jotka sisällytetään erityiseen esitteeseen. Nämä toimenpiteet astuvat voimaan välittömästi, kun kansalliskokous kelpuuttaa asiaa koskevan lain presidentin käyttöön.

Presidentti Nicolas Maduro totesi Venezuelan suuntautuvan hinnoittelujärjestelmää häiritsevän keinottelumekanismin kimppuun. Hänen mukaansa suuntana on julkisen hintajärjestelmän vakauttaminen ja sen kunnioittaminen sekä perus- ja ylimpien hintojen määritteleminen kaikille tuotteile.Tämä toteutuu vahvistamalla  Kansallista hinta- ja maksuvalvontatoimistoa (SUNDECOP) ja paikallista kuluttajavirastoa (INDEPABIS). Lisäksi erityiseen Hintojen sääntelyn vakauttamis- ja kompensaatiorahastoon kerätään varoja keinottelevilta liikemiehiltä ja yrityksiltä.

ULKOMAAN VALUUTAN VALVONTA

Venezuelaan perustetaan Ulkomaankaupan kansallinen keskus, joka alkaa hallinnoida ulkomaista valuuttaa sekä maan tuontia ja vientiä. Tämä uusi keskus ohjaa ja valvoo Valuutanvaihtokomission (CADIVI) johdon toimia, Ulkomaan valuutan vastavuoroisjärjestelmän (SICAD) johtoa, Ulkomaankaupan pankkia(BANCOEX) ja julkisia pankkeja. Lisäksi Venezuelan ulkomaan valuutan kansallista budjettia aiotaan hyödyntää edistettäessä  jokaisen tasavallalle kuuluvan dollarin investoimista.

Useissa kansallisissa ja kansainvälisissä sopimuksissa Venezuelan yksityisektorille jää 30–40 % ylijäämää valuuttakiintiöissä. Tammi- ja syyskuun aikana 2013 CADIVI on jo jakanut 33,1 miljardia dollaria. CADIVI:n asiakasrekisteri pistetään remonttiin. Valuutanvaihtokomissio ei toimi terveellä pohjalla. Jotkut yksityissektorin liikemiehet hankkivat valuuttaa virallisen kurssin mukaan. Sen sijaan, että he käyttäisivät ulkomaan valuutan yritystoimintaansa, he syytävät sitä maan taloutta horjuttaville rinnakkaismarkkinoille.

Uusi ulkomaankaupan keskus aikoo kiristää yhdessä CADIVI:n, Venezuelan valtiopankin ja valtiovarainministeriön kanssa ulkomaan valuutan myöntöperusteita.

LOGISTIIKKA

Bolivaarinen hallitus perustaa Kansallisen logistiikka- ja kuljetuspalveluiden yhtiön. Se toimii varapresidentin alaisuudessa alueellisen kehittämisen lohkolla. Sen yhtenä tavoitteena on kotimaisen kaupan lisääminen.  Uuden valtionyhtiön käyttöön hankitaan Brasiliasta ja Kiinasta 5 000 rekkaa. Yhtiö hoitaa yhdessä yksityisektorin kanssa tavaroiden kuljetuksen ja jakelun maankattavasti.

SÄÄSTÖKOHTEET

Bolivaariasella valtiolla on myös suunnitelmia kansallisen valuutan säästämiseksi ja oman pääomansa käytölle. Valtio myöntää lainoja maatalouteen, julkisiin töihin, kaupunkirakentamiseen, teollisuuteen ja teknologian kehittämiseen. Presidentti Maduro kutsuu koolle kaikki maan julkisen ja yksityisen sektorin edustajat, jotta pystyttäisiin takaamaan maan tuotannon pyöriminen jopa joulupyhinä.  Solmittavassa sopimuksessa huomioidaan myös työntekijöiden mielipiteet.

Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen

Lähde: AVN 07/11/2013

Liitteet:

VENEZUELAN BOLIVAARISEN TASAVALLAN PERUSTUSLAKI V. 1999

Artikla 3. mukaan: Valtion olennaisia tavoitteita ovat yksilön suojeleminen ja kehittäminen sekä yksilön aseman kunnioittaminen, kansan tahdon mukaisen demokratian harjoittaminen, rakentaa rauhaa rakastava yhteiskunta, kansan hyvinvoinnin ja vaurauden edistäminen ja tähän perustuslakiin perustuvien periaatteiden, oikeuksien ja velvoitteiden täyttämisen takaaminen. Koulutus ja työ ovat perustavanlaatuisia prosesseja näiden tavoitteiden toteuttamisessa.

MIKSI?

Olen stadilaisena mieltänyt stadilaiset reiluiksi, rehellisiksi ja suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Pienempiin ja heikompiin ei kajota, eikä löytyä lyödä.

Vaikeasti kehitysvammaisella pojallani on käytössään henkilökohtainen avustaja, joka mahdollistaa hänen käymisensä mm. konserteissa, uimassa ja elokuvissa. Tämän ammattitaitoisen ja empaattisen nuoren miehen isä on afrikkalainen ja äiti suomalainen. Hän itse on asunut koko ikänsä Suomessa.

Poikani avustaja joutui jokunen päivä sitten kotimatkallaan rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. Tuntematon kantasuomalainen mies löi häntä kotimatkalla bussissa selän takaa leukaan. Liikennevälineen kamerat tallensivat väkivallan teon. Hän kävi lääkärissä ja tekemässä rikosilmoituksen tapahtuneesta. Poliisit eivät olleet kiinnostuneita avustajan tarjoamista tiedoista. Mikäli poikani olisi istunut avustajansa kanssa tuossa bussissa, rasisti olisi poiminut samalla kertaa kaksi marjaa.

Saamme kasvatuksemme neljästä eri väylästä: perheestä, koulusta, kavereista ja mediasta. Meidän persoonallisuutemme muodostuu näiden väylien vuorovaikutuksesta. Ihmisen omilla valinnoilla on tässä hyvin merkittävä rooli. Miksi suomalainen kasvatus tuottaa tällaisia väkivaltaisia rasisteja?

Minusta tämä ei ole aikuisen ihmisen käyttäytymistä. Aikuistuminen on kasvutapahtuma, jossa hyödynnetään muiden ja omaa elämänkokemusta sekä havainnoidaan aktiivisesti ympäröivää todellisuutta. Käytännössä aikuisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on ammattikoulutus, vakituinen työpaikka, asunto, elämiseen riittävä toimeentulo, perhe (sinkku, parisuhde tai yhteisö) ja vanhemmuus.

Aikuisuuteen liittyy paljon vastuuta. Tämä tarkoittaa ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana.

Lisääntyvä koulu-, virasto- ja katuväkivalta osoittavat, että asiat Stadissa ovat huonolla tolalla. Kaikki eivät opi elämään ja pärjäämään itsenäisesti tässä yhteiskunnassa. Osa nuorisosta syrjäytyy siitä eikä kasva koskaan aikuisiksi.

Matti Laitinen

kehitysvammaisen pojan isä

SOTAMUISTOJA ­ – MUISTELLEN SETÄ HOTA

 

Vietnamilainen kenraali Phung The Tai kuvailee Ho Tši Minhia ja muistelmissaan ”Sotamuistoja ­ – muistellen Setä Hota”. Ho Tši Minh piileskeli v. 1942 Pác Bón luolassa, joka sijaitsi lähellä Kiinan ja Vietnamin rajaa. Paikalliset ihmiset suhtautuivat häneen hyvin auttavaisesti.

Phung The Tai toimi Vietnamin sodassa Pohjois-Vietnamin ilmavoimien ja –puolustuksen päällikkönä. Hänen asemansa sodassa oli hyvin merkittävä. Yhdysvallat joutui Vietnamissa alakynteen ilmasodassa jo v. 1967 lopulla. Vuoden alkupuoliskolla yksi amerikkalainen Phantom –hävittäjä ampui alas 13 venäläistä MiG-21–hävittäjää, mutta vuoden lopulla pudotussuhde kääntyi 5:1 vietnamilaisten eduksi. Vuonna 1967 Yhdysvallat pudotti 13 konetta, mutta näistä vain yksi oli MiG-21. Vietnamilaiset taas pudottivat MiG-21-koneilla 12 yhdysvaltalaista konetta ja yhden muilla koneilla.

Ho Tši Minh antoi kenraali Phung The Taille v. 1967 tehtäväksi ratkaista, kuinka tuhotaan amerikkalainen superpommikone B-52.

Boeing B-52 Stratofortress on Yhdysvaltain ilmavoimien v. 1955 alkaen käyttämä pitkänmatkan raskas pommikone. Koneita on rakennettu 744, joista 84 on yhä käytössä. USA käytti Stratofortresseja 1950-luvulla strategisina pommikoneina, joiden tehtävä sodan syttyessä olisi ollut ydinlatauksien pudottaminen Neuvostoliittoon ja Itäblokin kohteisiin. Maaliskuusta 1965 B52-koneita käytettiin pommituksiin Etelä-Vietnamin alueella (Operation Rolling Thunder). Niiden käyttö huipentui Pohjois-Vietnamin kaupunkien mattopommituksiin (Operation Linebacker II). Niiden lastina oli Vietnamissa 27 200 kiloa tavallisia pommeja, ohjuksia tai miinoja erilaisissa kokoonpanoissa. Aseistuksena koneessa toimi Vulcan-konetykki.

Lokakuussa 1972 vietnamilaiset ampuivat alas ensimmäisen B-52-pommittajan Nakhon Phanomissa lähellä Thaimaan ja Laosin rajaa. He onnistuivat pudottamaan oman selvityksenä mukaan v. 1972–75 aikana hävittäjillään ja ilmapuolustuksellaan yhteensä 34 kappaletta B-52-pommikoneita.

Muistikuvia setä Hosta:

”Muistan yhä tuon ajan, jolloin setä Ho työskenteli luolan eteen oikealle puolelle asetetulla kivilaatalla. Myöhään iltaisin vuoret ja korkeiden puiden latvustot loivat varjonsa tämän paikan ylle. Tämän vuoksi hän päätti siirtää työskentelypaikkansa joen toiselle puolelle kymmenisen metrin päähän luolansuusta. Työpöytänä oli toinen kivilaatta mukavasti kivien päällä asetettuna. Tuolina toimi pieni, sileä kivi.

”Hoippuvalla kivipyödällä, minä käänsin puolueen historiaa.” Hän kirjoitti runossaan kääntäessään Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historiaa vietnamiksi. Kivipöytä oli sijoitettu joen ääreen, johon hän pujahti tuntikausia työskenneltyään toviksi kalastamaan. Hän kutsui jokea Leniniksi ja vastarannalla kohoavaa vuorta Marxiksi.

Hän eli yksinkertaista elämää käyttäen keitettyjä guavan lehtiä teen asemasta ja pääruokalajinaan vesikrassia. Paikallisilla ihmisillä ja puolueen väellä oli tuohon aikaan ravintonaan riisiin sekoitettua maissia. Toveri Loc osti riisiä aikomuksenaan tarjota sitä vanhalle toverille, kun tämä oli niin vanha ja heikko. Setä Ho ei suostunut tähän. Toisella kerralla jauhettu maissi oli päässyt hapantumaan. Me pyysimme häntä syömään sihdillisen riisiä. Hän kieltäytyi siitäkin.

Hän yritti kaikin mahdollisin keinoin kohentaa paikallisia elinolosuhteisia siellä, missä hän kulloinkin viipyi. Aika, jonka hän vietti Pác Bóssa, ei ollut pitkä. Se kesti kuitenkin kyllin kauan pienen vihannestarhan kasvattamiseksi, jossa kasvoi perunoita ja chiliä. Setä Ho kävi joella kalassa ja simpukoita pyytämässä. Toisinaan hän meni torille ostamaan vihanneksia, jonkun kaalin soppaa varten ja kilon tai pari kiloa possua. Hän leikkasi sianihran ja kamaran erilleen. Hän sulatti laardin juoksevaksi ja pisti sen talteen. Loput siasta hän paistoi vahvasti suolattuna käytettäväksi ”strategiseksi” ateriaksi.

Ensimmäisistä päivistä lähtien Khuói Námissa setä Ho alkoi järjestää vajaansa. Sen lähellä oli hiekkakekoja. Setä Ho kaivoi pienen lammikon niiden väliin. Hän rakensi kivipuutarhan tippukivipylväistä ja tippukivistä. Puutarhassa oli luolia, rotkoja ja kielekkeitä. Ruokosilta yhdisti rannan vuoren tyveen. Puut ympäröivät lammikkoa ja saivat sen näyttämään maisemakortilta. Toveri Báo An veisti taitavasti punaruskeasta kivestä pienen haikaran, joka tähysteli veteen pyydystääkseen pikkuruisen katkaravun. Setä Ho veisti pienen puuveneen ja asetti sen veteen kellumaan hilpeästi ylös ja alas.

Elämä oli kovaa mutta suuresti runollista. Minä en tiennyt Setä Hon olevan myös suuri runoilija. Hänen kestämänsä vastoinkäymiset eivät pystyneet haalistamaan hänen taiteellista ja runollista sieluaan.

Setä Ho oli myös hyvin realistinen. Hänellä oli lähistöllä kasvitarha nimeltään Pác Khuói.  Hän pyysi jokaista, jolla oli vapaa-aikaa, huolehtimaan siitä. Hän huomautti miestä, joka yritti laistaa työtä sanomalla, ettei ole sitten opiskeluaikojen tehnyt puutarhatöitä. Setä Ho kertoi ottavansa kuokan ja vievänsä hänet kasvitarhaan. Hän selitti, että on välttämätöntä aloittaa tällaiset työt, jos hän tahtoo voittaa joukot puolelleen ja rohkaista heitä seuraamaan vallankumouksen aatetta. Setä Ho lisäsi vielä: ”Sinä totut siihen vähitellen.”

Vaikka hän oli hyvin kiireinen, hän pystyi silti pitämään kiinni säännöllisestä aikataulustaan. Hän heräsi aamuisin puoli viideltä tai viideltä, jolloin aamu-usva ei ollut vielä haihtunut, keikkunut ja kulkeutunut puiden ja rotkojen ylle. Hän siistiytyi ja meni peseytymään lähijokeen. Hän piti uimisesta etenkin rintauinnista. Hän levitteli käsiään liikkuen eteenpäin joustavasti mutta tehokkaasti, kuin olisi halkonut vettä. Vapaa-aikoinaan hän kuokki vihannestarhaa, kasteli kasveja, auttoi keittiössä, pyydysti simpukoita, kalasti ja keräsi villivihanneksia metsästä.

Toisinaan hän kutsui meidät vaeltamaan vuorille. Meistä tuntui pahalta katsoa hänen jänteitään hänen kävellessään paljain jaloin vuoristossa. Me pyysimme häntä panemaan kengät jalkoihinsa. Hän kieltäytyi, koska hän tahtoi edetä paljain jaloin. Hän selvitti retkeilemisen olevan sekä hauskaa että terveellistä toimintaa ja välttämätöntä harjoittelua vastoinkäymisten voittamiseksi vallankumoustyössä. Hän oli erinomainen vuoristokiipeilijä eikä hän luovuttanut koskaan ennen, kuin oli saavuttanut kohdejyrkänteen. Hän havainnoi huolellisesti luolia ja maastoja. Hänellä oli loistava muisti. Kerran keskusteltuaan yhden paikallisen ihmisen kanssa mainitun vuorenrinteen luolista hän muisti niiden jokaisen yksityiskohdan. Hän kuvasi luolan edessä kasvavat puut ja sen toisella puolella loikovan luurangon. Hän totesi olevan välttämätöntä tuntea lähistön pimeät luolat ja kaikki tiet, jotta kykenee reagoimaan nopeasti, kun vihollisjoukot ilmaantuvat.

Ollessaan Khuói Námissa hän teki syvän vaikutuksen paikallisiin ihmisiin. Muistan, kuinka Le Quáng Ba pyysi ensimmäisinä joitain kyläläisiä auttamaan meitä majojen rakentamisessa. Ne, jotka eivät voineet tulla avuksemme, lupasivat meille ruokaa ja juomaa. Avuksemme saapui kolme vanhaa miestä: Dai Lamin isä Duong Dai, Lé Quáng Banin appiukko ja Mac Van Khoan. He rohkaisivat setä Hota laskeutumaan heidän kyläpahaseensa ja kätkeytymään metsään vihollisen ilmestyessä. Setä Ho kieltäytyi ja sanoi vallankumouksellisen liikkeen olevan hyvin kehittyneen. Kaikki paikalliset ihmiset rakastivat vallankumouksellisia. He tukivat ja suojelivat heitä.

Sitten hän jutteli heidän kanssaan kotimaan tilanteesta ja kansainvälisestä kehityksestä ja toisti sen, mitä oli keskustellut yksityisesti Dai Lamin isän kanssa. Jos vanha ihminen kuten hän kykeni ottamaan osaa vallankumoustyöhön, niin hekin kykenisivät samaan. He pystyisivät tekemään mitä tahansa. Kaikki ammattialat kuuluivat Kansallisen pelastuksen järjestöön. Joten nämä kolme vanhaa miestä voisivat muodostaa Kansallisen pelastuksen järjestön vanhusten ryhmän.

Kaikki nyökkäsivät päätään ja näyttivät yksimielisiltä. Sitten setä Ho pyysi heitä valitsemaan vaaleilla keskuudestaan johtajan. Vanhuksilla ei ollut ideaa omasta johtajasta. He jättäisivät sen pestin nuoremmille. Setä Ho totesi hymyillen nuorilla olevan omat tehtävänsä. Jokaisella järjestöllä on oltava omat jäsenensä ja johtajansa. Mies ei voi olla naisjärjestön johtaja. Samoin nuoret eivät toimia vanhusten johtajina.

Se kuulosti kaikista järkevältä, mutta he eivät tienneet, kuinka organisoida vaalit. Kukin yritti antaa periksi toisille ja punastui nolostuneena – kunpa olisimme yhä nuoria. Nähdessämme tämän emme voineet kuin nauraa. Setä Ho ehdotti nopeasti, että vanha Dinh voisi olla johtaja. Kaksi muuta hyväksyi sen heti. Vanha Dinh kieltäytyi tarjouksesta, koska hän tiennyt, miten toimitaan johtajana. Setä Ho kertoi, ettei tämän kannata huolestua, vaan pyytää apua nuorilta. Yksin vanhusten ryhmä ei riittänyt järjestöksi. Heidän olisi kannustettava myös muita liittymään mukaan, koska muutoin ne, jotka eivät olleet järjestön jäseniä, olisivat tyytymättömiä. Sillä olisi negatiivisia vaikutuksia heidän yhtenäisyyteensä. Tämän jälkeen Pác Bóhon perustettiin paikallinen järjestö. Järjestäytyminen levisi asteittain koko alueelle.

Me emme voineet viivyttää läsnäoloamme, koska talonpoikien oli viljeltävä maitaan. Me rohkaisimme heitä muihin puuhiin. Oli sopimatonta jäädä heidän pikkukyläänsä. Lisäksi meidän oli pidettävä toimemme salassa.

Muistan myös vähäisen asian, joka teki minuun ikuisen vaikutuksen. Yhtenä aamuna kuten tavallisesti setä Ho heräsi aikaisin ja meni jokeen kylpemään. Tämä tapahtui sadonkorjuuajan lopulla. Riisipellon laidalla käytettiin veneitä apuna riisin puimisessa. Paluumatkalla vajaansa hänen oli ylitettävä vene, joka oli puhdistettu ja käännetty nurin. Astuessaan sen päälle vene kääntyi huteran asentonsa vuoksi, ja sen pohja mutaantui. Setä Ho pesi saman tien veneen pohjan puhtaaksi ja yritti palauttaa sen entiseen asentoonsa. Jotkut ihmiset, jotka olivat tulossa joelle, näkivät tapahtuneen ja kertoivat siitä muille. Dai Lámin isä sanoi tuon vanhan miehen olleen huolellinen. Hän oli aito vallankumouksellinen. Sitten hän tokaisi meille, että meidän on suojeltava häntä. Hän voisi olla tämän maan kuningas. Me emme ainoastaan kuuntele häntä, vaan myös seuraamme häntä osallistuaksemme vallankumoukseen sen loppuun asti.

Setä Ho kehotti meitä välttämään päivänokosia, jottemme olisi iltapäivällä väsyneitä. Hän vietti keskipäivän tunnit meitä opettaen, kuten oli menetellyt Cóc Bón luolallakin. Meille nuorille oli vaikeaa olla ilman päivätorkkuja. Istuimme joen työräällä, tuuli puhalsi lempeästi ja me kuuntelimme setä Hon opetusta. Yksi tovereistamme vaipui hiljakseen uneen. Setä Ho pyysi häntä huuhtomaan kasvonsa joessa. Oppitunti jatkui.

Kerran toveria, joka oli palannut toimeksiannoltaan kylässä, ei näkynytkään seuraavana iltana. Setä Ho pyysi meitä etsimään häntä metsästä, kuten hän itsekin teki. Etsittyään häntä pitkän tovin turhaan setä osui suuren puun luokse, jonka latvassa oli maja. Hän pysähtyi kuullessaan yläpuoleltaan kuorsausta. Hän pyysi meitä kiipeämään majaan. Kadonnut oppilas nukkui kirja naamallaan majassa.

Kyseinen oppilas seisoi opettajansa edessä anteeksi pyyntöä hymyillen. Setä tiedusteli, miksi hän oli kirmannut ulos majastaan? Sitten hän vei oppilaan joelle ja pyysi tätä keräämään kuivia lehtiä joen penkalta. Hän voisi palata takaisin opintojensa pariin, kun hän ei olisi enää unelias. Tämä elää yhä muistoissamme. Se on kuin perhetarina – täynnä hauskuutta ja lämpöä. Jopa rangaistu henkilö löysi siitä huvittavuutta.

Samaan aikaan setä organisoi lukuisia Viet Minhin (Vietnamin itsenäisyyden liiton) koulutustilaisuuksia. Ensimmäinen niistä pidettiin Pác Bóssa. Tilaisuuksien myötä vallankumousliike levisi nopeasti.

Setä Ho piti hyvää huolta kansallisen pelastuksen järjestön jäsenten elinolosuhteista. Kerran yksi naisjäsen, jonka perhe valmisteli hautajaisia, kulki ohitse. Kuullessaan uutisen setä kysyi Dai Lámilta, oliko hänen järjestönsä osoittanut kunnioitusta vainajalle? Sitten hän pyysi, voisiko joku tuoda jotain perinteistä hautajaisiin? Dai Lám sanoi sen riippuvan kustakin hautajaisvieraasta. Kukin voi tuoda rahaa tai riisiä, polttopuita tai sytykkeitä osoittaakseen myötätuntoaan edesmenneelle.

Setä Ho pyysi järjestön jäsenten menettelevän näin. Dai Lám vastasi heidän keräävän rahaa osoittaakseen kunnioitusta vainajalle ja tämän omaisille sekä esittävänsä surunvalittelun hänen perheelleen. Entä muistopuhe? Dai Lám totesi senkin järjestyvän varmasti. Epäonneksi ruumiinsiunaajat olivat poissa kylästä. Kaikkia ei voi miellyttää. Siksi hän ei uskaltanut pyytää heiltä apua. Setä Ho kehotti Dai Lámia menemään kotiinsa ja palaavan iltapäivällä takaisin hänen kirjoittamansa muistopuhe matkassaan.

Myöhemmin iltapäivällä setä Ho luovutti Dai Lámille muistopuheen, joka oli muodoltaan ja sanoiltaan samanlainen kuin muillakin siunausmenojen suorittajilla, mutta poikkeuksena sen sisällössä olivat puheen poliittinen merkitys sekä tunteikkaat ja surumieliset sanat. Muistan yhden kappaleen puheesta, joka kuului näin: ”Jokainen on syntynyt, kasvanut, vanhentunut ja jokainen poistuu keskuudestamme. Se on elämän yleinen laki. Jokainen on yhdenvertainen toisensa kanssa. Miksi sitten on olemassa epätasa-arvoa erilaisten ihmisolentojen kesken? Miksi on olemassa rikkaita ja köyhiä – riistäjiä ja alistettuja?”

Kaikki läsnäolijat kehuivat puhetta. Erityisesti useat vanhat miehet, jotka olivat eläneet yli puolet elämäänsä kurjuudessa ja ankarissa oloissa, kokivat sanojen kertovan heidän omasta kohtalostaan. Äkkiä yksi heistä tiedusteli ääneen: ”Kuka on kirjoittanut tämän oratorion?” Joku kertoi vanhan toverin kirjoittaneen sen. Muut olivat yllättyneitä siitä, että heidän vanha toverinsa osasi laatia niin hyviä puheita.

Muistotilaisuuden jälkeen ihmiset säilyttivät mielessään lausutut sanat. Nuo sanat lisäsivät kyläläisten yhtenäisyyttä taistelussa vallitsevaa epätasa-arvoa vastaan.

Setä Ho opetti meitä todellisen elämän yksinkertaisilla tapahtumilla, joita vallankumouksellisten pitäisi käyttää mahdollisuutena herättääkseen ja mobilisoidakseen kansanjoukot.

Setä Ho vietti yksinkertaista mutta ilontäyteistä elämää. Hän osallistui monenlaisiin puuhiin aina elintärkeästä vallankumousjohtajan roolista rutiinihommiin asti kuten riisin jauhamiseen tai puiden kantamiseen. Hän kiinnitti erityistä huomiota vallankumousliikkeen kaaderien kasvattamiseen. Ollessaan ulkomailla tai johtaessaan vallankumousta kotimaassa hän koulutti suuren joukon arvostettuja kaadereita.

Kesäkuussa 1942 Ho Tši Minh palasi Lung Démin vuorelle Lam Sonin vuoristoalueelle. Siellä ollessaan hän kirjoitti kiinaksi seuraavan runon:

24. kesäkuuta
kapusin vuorelle
punainen taivas pääni yllä
aprikoosin kukkana
puroa pitkin.

Hän oli runollinen sielu. Vaikka hänellä paljon töitä vallankumouksesta päivän rutiineihin, hänellä oli tajua luonnon kauneudelle. Epäonneksemme me toisinaan tyrimme mahdollisuutemme kirjata hänen spontaaneja ajatuksiaan. Jälkikäteen niitä on mahdoton haalia kasaan.

Seisoessaan korkealla vuoristomaastossa pilvien ja rosoisten kallioiden seassa ja katseltuaan ympärilleen kerran hän totesi hmongien elävän korkealla, mutta me elämme vielä korkeammalla.

Hmongit tai mongit ovat aasialainen etninen ryhmä, jonka kotiseutu on vuoristoisilla alueilla Kiinan eteläisessä osassa. 1960-luvulla CIA värväsi hmongeista "kuninkaallisen Laosin armeijan", joka taisteli Ho Chi Minhin huoltotietä käyttäviä Vietnamin sissejä vastaan. (Wikipedia)

Suomennos: Matti Laitinen

Lähde: Kenraali Phun The Tai: Remembering Uncle Ho,The Gioi Publishers, 2005.

VEIKKO ILMARI HUUSKOSEN MUISTOKSI 21.9.2013

Ilmari Huuskonen – kirjailija, lehtimies ja luennoitsija, kuului työväenluokan lukeneistoon. Hän oli monipuolisesti sivistynyt mies, vapaa-ajattelija ja kommunisti. Häntä kiinnosti erityisesti filosofia. Hän oli myös kulttuurimies, joka oli perustamassa Koiton Nuorisokuoroa. Hän piti v. 1969–1994 yhteensä 380 muistopuhetta uskonnottomien ihmisten hautajaisissa.

 Immu syntyi v. 1920 Stadin Kalliossa duunariperheeseen. Hänen isänsä oli vankileirin julmuuden kokenut punakaartilainen. Äiti hoiti lapsia kotona. Faijalla oli suuri vaikutus poikansa aatteelliseen kehitykseen. Isä piti demareita porvareiden kätyreinä, koska nämä veljeilivät porvariston kanssa sisällissodassa.

Immu oli jo nuorena lahjakas kirjoittaja. Hän osallistui 1930-luvulla sosiaalidemokraattisen nuoriso-osaston kirjoituskilpailuun jutullaan ”Kun TUL:n pojat kilpailevat”. Elämä vei miehen myöhemmin tiukemmin vasemmalle. Hän oli aina periaatteellinen toveri.

Käytyään kansakoulun Immu siirtyi työelämään, jossa hän ehti toimia muutaman vuoden, kunnes joutui v. 1939 suorittamaan asevelvollisuuttaan. Hän osallistui seuraavat viisi vuotta hänelle itselleen vastenmieliseen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Hän haavoittui sodassa. Sodan jälkeen hän työllistyi postilaitoksen palvelukseen postinkantajaksi. Hän oli lopun elämäänsä rauhanliikkeen mies.

Immu liittyi v. 1944 Suomen Demokraattiseen Nuorisoliittoon ja seuraavana vuonna Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Nuorisoliitossa hän toimi jonkin aikaa sen liittohallituksessa ja kulttuuritoimitsijana. Hän täydensi marxismin tuntemustaan v. 1947–48 Sirola-opistossa. Opintojensa ohessa hän veti opiston näytelmäkerhoa. 1980-luvulla hän kuului Sosialismin opiston johtokuntaan. Elämänsä myöhemmissä vaiheissa hän oli Kommunistisen Työväenpuolueen ja Kommunistien Liiton jäsen.

Immu perusti v. 1967 Helsingin työväenopiston yhteyteen Kulttuuriryhmä Horsman. Hän toimi ryhmän vetäjänä/tuntiopettajana v. 1991 asti. Hän hyödynsi valistustyössään kattavaa marxilais-leniniläisen filosofian tietämystään. Hän julkaisi v. 1980 kolme laajaa tutkielmaa – Luonto ja yhteiskunta, Maailman ja tiedon kehitys sekä Tiede – Vapaa-ajattelijain liiton kustantamana.

Hän totesi Maailman ja tiedon kehitys –aineistossaan mm. seuraavaa: ”Tieteellinen käsitys maailman synnystä ja kehityksestä vie pohjan uskonnolta, joka selittää kaiken kaikkivaltiaan, yliluonnollisen persoonan, luomaksi. Tiede etsii tutkimuksissaan maailman synnylle ja kehitykselle luonnollisia ja järjellisiä syitä, jolloin se sulkee huomiostaan pois yliluonnollisen luojakäsitteen…

Elämä on materian erityinen olotila, sen liikunnan erityinen muoto. Se on mahdotonta ilman valkuaisaineiden ja nukleiinihappojen toimintaa. Elämä on maan vesivaipan, sen hydrosfäärin johdannainen. Se on maailmankaikkeuden päättymätöntä liikettä, luonteenomaisena erikoisuutena aineenvaihdunta ulkoisen ympäristön kanssa, itsensä kaltaisten tuottaminen sekä jatkuva kehitys.”

Ilmari Huuskosen panos Helsingin Vapaa-ajattelijat ry:n toiminnassa sekä aktivistina että työntekijänä vuosikymmenten ajan oli merkittävä. Hän ilmaisi siviilirohkeuttaan vaatiessaan julkisesti Helsingin yliopiston promootiokulkueen saapuessa Suurkirkkoon: ”Kirkko eroon valtiosta!”

Bertrand Russel kirjoitti v. 1927 julkilausumassaan ”Miksi vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty” seuraavaa: ”Me haluamme seistä omilla jaloillamme ja katsella rehellisesti ja suoraan maailmaa – sen hyviä asioita, sen huonoja asioita, sen kauneuksia ja sen rumuuksia; nähdä maailma sellaisena kuin se on eikä olla peloissamme siitä. Valloittaa maailma älyn avulla eikä ainoastaan olemalla orjamaisesti maailmasta nousevan pelon hillitsemä. Koko Jumala-mielikuva on muinaisesta itämaisesta despotismista peräisin oleva käsitys. Se on aivan arvoton käsitys vapaalle miehelle… Meidän pitäisi olla pää pystyssä ja katsella maailmaa ystävällisesti kasvoihin. Meidän pitäisi tehdä maailmasta niin hyvä kuin kykenemme…”

ELÄMÄ

Elämä alkaa jakamalla

ja jakautumalla.
Elämä jatkuu
jakautumalla sukupolviin.

Elämä päättyy kuolemaan.

Atomit palautuvat
ikuiseen kiertoon.
Hyvyys ja pahuus periytyvät
sosiaalisesti.

Suru taittuu suremalla.

Muistot lohduttavat.
Niiden jakaminen
auttaa palautumista arkeen.

Yö lannistuu,

aurinko nousee.

Jää hyvästi Ilmari – ystävä ja toveri.

Matti Laitinen 21.9.2013

LÄNNEN MIES

Presidentti Sauli Niinistö puhui 27.8.2013 Suomen suurlähettiläille Finlandia-talossa. Hänen puheestaan välittyi, että presidentti tykkää kolmesta asiasta: Euroopan unionista, Natosta ja Yhdysvalloista. Hän pitää tästä kapitalismin valtakolmiosta, koska sen osiot linkittyvät niin vahvasti toisiinsa. Useimmat Euroopan unionin jäsenmaat ovat sotilasliitto Naton jäseniä. Yhdysvallat on taas vastaavasti Naton johtaja ja EU:n vahva liittolainen. EU ja Nato ovat kummatkin valtiosopimuksia.

Suomessa keskustelujen keskiössä ovat EU ja Nato. Presidentin mielestä: ”Tämä ei ole tietenkään sattumaa, vaan nuo kaksi kaverusta ovat kansallisessa ajattelussamme pitkälti osa samaa kokonaisuutta. Joillekin ne ovat virheiden jatkumo, joista vasta toinen on ehditty tehdä. Joillekin ne ovat pelastuksen askeleita, joista vasta toinen on ehditty ottaa. Yhteistä molemmille on se, ettei Suomen nykyistä paikkaa ole nähty aivan luontevana. Olemme joko liian kaukana tai liian lähellä.”

NIINISTÖ JA EU

Euroopan unioni on Euroopan kapitalistien yhteistyöjärjestö, jonka kautta kapitalistit toteuttavat pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta eli vapaata markkinataloutta Euroopassa. Oikeistolaisena presidenttinä Niinistö ei vastusta näitä perusvapauksia ja niiden toteutumisedellytysten kohentamista Suomessa. Hän ei ole menettänyt uskoaan unioniin.

Presidentti epäilee hitusen unionin toimivuutta, mutta hän ei halua maamme irrottautuvan EU:sta. Hänen mielestään ”Suomen kansallinen etu ei ole tukea mitä integraatiota hyvänsä, mutta disintegraatiokaan ei lupaisi hyvää. Eurooppa elää murrosvaihetta, hakien paikkaa ja suuntaa. Siinä meidän on parasta toimia sitoutuneena, mutta realistina.”

Mitä realismia on pitäytyä EU-hankkeessa, joka johtaa kriisistä toiseen ja jonka haittoja Suomen oikeistolainen presidentti ei välitä tiedostaa?

”Euroopassa esitetään kovaa vauhtia kysymyksiä, mistä kaikesta unionin tulee säätää? Onko kaikesta siitä todellista hyötyä – vai myös haittaa? EU ei varmaankaan palaa vapaakauppa-alueeksi, mutta tiivistymisen hyödyn rajatkin alkavat olla yhä useammalle näkyvissä. Ei ole helppoja vastauksia edes paikasta, saati sitten suunnasta.”

Oikeistolainen presidentti kehtaa väittää, että ”vain ani harva kiistää EU-jäsenyyden myönteisen merkityksen. Mutta yhä harvempi näkee siinä myöskään vastauksen siihen kaikkeen, minkä edessä olemme nyt. Eikä se ihme ole. Mikään määrä EU-integraatiota ei voi velkojamme tyhjäksi tehdä tai alkaa meitä – tai heitä – elättää. Nämä ratkaisut on tehtävä ja vastuut kannettava itse. Ja jos vastuun haluaisi siirtää, olisi annettava valtakin. Se ei ole Suomen tulevaisuus.”

Mitä hyötyä Suomen kansalaisille mahtaa olla eurokriisistä, Euroopan pankkien tukimiljardeista, unionin kilpailutuslainsäädännöstä ja oman valuutan hävittämisestä? Maassamme demokratia ei käsittääkseni ulotu yhteiskunnan talouden hoitoon.

NIINISTÖ JA NATO

Oikeistolainen presidentti Niinistö on Nato-myönteinen mies. Hän haluaisi Suomen liittyvän sotilasliittoon oma taistelukykyinen armeija säilyttäen, koska vain se takaisi maamme kansallisen puolustusvalmiuden säilymisen. Toisaalta hän on varsin tyytyväinen nykyiseen yhä syvenevään Nato-integraatioomme. Presidentti haluaa jäädä tuulen haistelijaksi ja katsoa, kuinka maamme kietoutuu ikään kuin itsestään yhä tiukemmin sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa.

”Nykyinen asemamme (rauhankumppanuus/sotakumppanuus Natossa, ML) palvelee etujamme tässä ajassa hyvin, kun niitä kokonaisvaltaisesti punnitsee. Meillä on toimintavapautta, valinnanmahdollisuuksia sekä tilaa nähdä ja toimia eri suuntiin. Ei ole automatiikkaa mihinkään suuntaan… Suomi päättää paikkansa ja suuntansa, niin kuin sille hyväksi on, siinä asetelmassa, jonka historia kulloinkin ympärillemme asettaa. Nato-yhteistyömme on monipuolista ja palvelee suoraan myös oman puolustuskykymme kehittämistä. Ensi vuonna käynnistyvä Naton hoitamaan Islannin ilmavalvontaan osallistuminen on esimerkki tästä.”

NIINISTÖ SUHTAUTUU SUOPEASTI YHDYSVALTOIHIN

Oikeistolaisena, presidentti Niinistö, suhtautuu suopeasti Yhdysvaltoihin. Hän ei kyseenalaista mitenkään USA:n suurvaltapolitiikkaa, sen globaalia tietoverkkovakoilua, sen yli 700 sotilastukikohtaa ja sen sotilaallisia aggressioita maailmalla. Sodankäynti on yritystoimintaa, jossa liikkuu satoja miljardeja dollareita. Presidentti Niinistö haluaa maamme pysyvän johtavan Nato-valtion – USA:n – uskollisena liittolaisena.

”Yhdysvaltain maailmanlaajuinen painoarvo ei esittelyä kaipaa. Suomelle Yhdysvallat edustaa vahvaa ja tärkeää kumppania niin ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talouden kuin kulttuurin ja koulutuksen alalla. Siteemme ulottuvat kauas historiaan, sen kerrostumia ovat niin laaja siirtolaisuus kuin Suomen tunnollinen velanmaksukin. Ja Yhdysvallat on myös panostanut Suomeen – tähän nykyiseenkin. Tästä esimerkkinä on vaikkapa talvella Yhdysvaltain suurlähetystön yhteyteen avattu suuri innovaatiokeskus. Me olemme valmiita kehittämään kumppanuutta eteenpäin.”

Oikeistolaisen presidentin puheesta jäi paha maku suuhun. Se ei herätä luottamusta, koska lännen mies luottaa dollariin ja maailman pollariin.

Matti Laitinen

Lähde: Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe suurlähettiläskokouksessa Finlandia-talolla 27.8.2013

Hallitusohjelmaan on kirjattu kolme keskeistä tavoitekokonaisuutta; 1. köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, 2. julkisen talouden vakauttaminen sekä 3. kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen.

Näiden tavoitteiden toteuttamiseen hallituksella on budjettivaltaa ja yhtenä erityisenä välineenä verotus.

Kevään kehysriihessä tehtiin merkittäviä veropäätöksiä. Kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn nimissä alennettiin yhteisöveroa lähes miljardilla eurolla. Samalla kevennettiin monien pörssiin kirjautumattomien perheyritysten ja palkkoja pääomatuloiksi muuttavien pöytälaatikkofirmojen osinkojen verotusta.

Näitä asioita käsiteltiin tiistaina, 20.8, Vapaus valita toisin ry:n ja Hyvinvointivaltion vaalijat,HYVA ry:n tilaisuudessa

VERORATKAISUJEN VAIKUTUKSET TULOEROIHIN

Nyt yhteisöveroaste on putoamassa 24,5 %:sta 20 %:iin.  Niiden kansalaisten osalta, jotka elävät etuisuuksien varassa, indeksisidonnaisuus kompensoi vain osan veronkorotuksista. Tuloerot siis kasvavat. Alemmissa tuloluokissa tuskin kulutetaan enempää verouudistuksen jälkeen.

Köyhien veroaste nousee. Jos on paljon nettovarallisuutta ja korkeammat tulot, veroaste laskee.

KUTSU

Hallitus järjestää jokasyksyisen budjettiriihensä Säätytalolla keskiviikkona 28.8.2013. Samaan aikaan Kansalaisjärjestöt järjestävät oman budjettiriihensä  Säätytalon edessä.

Tervetuloa mukaan heti aamusta! Mikrofonit ovat auki ja sana vapaa.

Antsu

 

ITSEKESKEISTEN HYVINVOINTIVALTIOON

Pääministeri Jyrki Katainen laukoi Joensuussa kokoomusministerien kesäkokouksessa, että ”yhteistä etua ei voi ajaa, jos kaikki pitävät vain vaalilupauksistaan kiinni ilman halukkuutta tehdä kompromisseja.” Samassa kokouksessa hän totesi lisäksi, että ”poliitikon suurin virhe on korostaa omaa erinomaisuuttaan ja kaikkivoipaisuutta, koska se ei ole totta.” Kataisen mukaan yksilökeskeisyys kasvaa Suomessa ja auktoriteetit murenevat. Tämä muutos suo lukuisten haasteiden lisäksi Suomelle myös mahdollisuuksia luovuuden puhjetessa yksilötasolla kukkaan.

Vuoden 2011 RISC Monitor –asennetulosten mukaan: ”Parin viime vuoden varovainen asenteiden "avautuminen" ei ole jatkunut ja Suomen asennemaisema pysyttelee keskiarvoltaan hyvin vakiintuneena. Status quo –ajattelu on voimistunut viime vuodesta, näin erityisesti miehillä. Samaan aikaan nyt kasvavat eniten hyvin nautinnonhaluiset ja yksilökeskeiset asennesuuntaukset kuten hedonismi, erottautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Yksilöllisyyden nousu on osin vielä paluuta taantuman yhteisöllisemmistä asenteista, mutta myös mm. internetin vahva rooli arjessa tukee yksilöllisten asennesuuntausten nousua.”

Yksilökeskeisyydellä tarkoitetaan yksilölähtöistä toimintamallia. Yksilö asetetaan ensisijaiseksi suhteessa yhteisöön. Yksilöllisyyden korostumisen myötä suomalaiseen yhteiskuntaan on astunut lisääntyvä itsekeskeisyys, jossa ihmisen oma hyöty ensisijaistuu. Laajennettuna yhteiskunnan tasolle tämä tarkoittaa poliittisen ja taloudellisen eliitin toimimista omien etujensa mukaisesti ja siitä aiheutuvien haittojen sysäämistä muiden kontolle. Hallitus puhuu yksilökeskeisyydestä, mutta vaikenee vallitsevasta itsekeskeisyydestä ja vaatii kansalta yhteisöllisiä uhrauksia.

Yksilökeskeisyys ja itsekeskeisyys korostuvat tieteissä, kulttuurissa, urheilussa, taloudessa ja viihteessä.  Lääketehtaat keskittyvät vauraiden maiden yksilöiden eliniän pidentämiseen ja elintasosairauksien parantamiseen. Rockyhtyeet ovat korvautuneet rockyhtiöillä, jotka täyttävät konserteillaan stadioneita ja kitarasankarien kukkaroita. Rock-kukoista on tullut mielipidevaikuttajia. Suomessa yhdelle itseriittoiselle kirjailijalle myönnetään kaikki kirjallisuuspalkinnot. Hän on saanut julkisen hyväksynnän omaan historian tulkintaansa. Huippu-urheilijat ovat valmiita maineen, kunnian ja rahan vuoksi vaarantamaan dopingilla oman terveytensä. Viihdeteollisuus synnyttää ja särkee tanssilavojen tuhkimotarinoita putkessa. Sosiaalisessa mediassa suuret egot pullistelevat suorituksillaan.  Uusliberalistisessa taloudessa kansallisomaisuuden ryöstäjistä ja valtionyhtiöiden yksityistäjistä on tehty esikuvallisia liikeneroja.  

Yksilöllisyys huomioituna yksilön tarpeiden mukaan koulutuksessa, terveydenhoidossa ja sosiaalitoimessa edistäisi sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvointia. Itsekeskeinen yksilöllisyys samojen peruspalveluiden toteuttamisessa johtaa vain varakkaampien, vahvempien ja viekkaampien aseman ja hyvinvoinnin kohentumiseen.  Parempiosaiset yksilöt elävät Helsingissä pitempään kuin vähäosaiset. He nauttivat yksityisestä terveydenhuollosta, ovat paremmin koulutettuja ja hyvätuloisempia. Itä-Suomen yliopiston johtamassa tutkimuksessa laskettiin menetettyjä elinvuosia ehkäistävissä olevien kuolinsyiden perusteella. Sen mukaan Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolella menetetään tuplasti enemmän elinvuosia kuin vauraammassa Etelä-Helsingissä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpelainen haluaa edistää kapitalistien itsekeskeistä asennemaisemaa tukeutumalla neljään talouden tukipilariin. Näitä ovat teollisuuden rakennemuutos, työllisyyden rakennemuutos halpatyövoimaa hyödyntämällä, eläkeiän nostaminen ja pitkäaikainen maltillinen palkkaratkaisu.

Matti Laitinen

Pitkänsillan pohjoispuolelta

KAPITALISMISTA KAUNISTELEMATTA

Pääoma on yhteiskunnallinen suhde. Pelifirmat eivät tuota videopelejä sen vuoksi, että ihmisillä olisi kivaa, vaan vaihtoa varten. Firma ostaa käyttöönsä joukon ohjelmoijia. Nämä koodaavat yhdessä peliohjelman. Firma levittää pelin myyntiin verkkoon ja alkaa tienata rahaa. Pelin suosion kasvamisen myötä kehitetään oheistuotteita. Vihaiset linnut ovat jo liitäneet mato-onkiin, paitoihin, juomiin, makeisiin ja mukeihin jne… AB on tällä hetkellä maailman myydyin mobiilipeli.  Mobiililaitteita ovat kännykät, kannettavat pelikonsolit, älypuhelimet ja tabletit. Internet mahdollistaa pelien globaalin levikin. Vuonna 2012 maailman väestöstä käytti Internetiä jatkuvasti vasta 34,3 %.

Kapitalismin sisäiseen logiikkaan kuuluvat tuotannon anarkia, sodat, työttömyys, konkurssit, suhdannevaihtelut ja keskittyminen. Nämä seikat osoittavat meille, etteivät kapitalistit ole älykapasiteetiltaan tai empatiakyvyiltään mitenkään poikkeuksellisia ihmisiä.  Kapitalistit eivät mieti, mikä parasta on hänen työläisensä kannalta, koska heidän asemansa kapitalistina päättyisi kovin nopeasti tämän vuoksi. Heidän menestymisen salaisuutensa on siinä, että vaikka yhteiskunnan enemmistöllä menee huonosti, kapitalistien ei tarvitse välittää siitä, koska kapitalismi ei näytä kaatuvan siihen. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ei kalva heidän omatuntoaan, koska ikävien päätösten teosta vastaavat heidän alaisensa ja heidän hallussaan oleva valtiokoneisto. Minusta sosiaalisesta ja ihmiskasvoisesta kapitalismista puhuminen on ällöttävää sontaa.

Kapitalistit järjestäytyvät puolustaessaan omia etujaan. EU on pääoman yhteistyöjärjestö valtiollisella tasolla, joka sääntelee jäsenmaittensa sisä-, ulko- ja talouspolitiikkaan. EU:ssa toteutettu pääomien, työvoiman, palveluiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus palvelee kansainvälisen pääoman asiaa.  Nato on vastaavasti eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen pääoman yhteinen sotilasliitto.

Kilpailu on kapitalistien välistä sotaa. Kilpailussa on tavallisesti vain yksi voittaja. Muut ovat hävinneitä.  Kansainvälinen kilpailukyky mittaa EU:ssa jäsenvaltioiden kansallisten kapitalistien kykyä menestyä eli kykyä hyödyntää työvoimaansa mahdollisimman tehokkaasti. Työläinen on kapitalismille välttämätön, mutta kapitalismi ei ole työläiselle välttämätön olotila.

Vapaa markkinatalous rehottaa puhtaimmillaan laittomassa asekaupassa, nettirikollisuudessa, huumeiden välityksessä ja ihmiskaupassa.  Nämä bisneslajit hyödyntävät tuotekehittelyssään, jakelussaan ja organisaatioidensa johtamisessa tehokkaasti nykykapitalismin talousteorioita, johtamisoppeja, verkottumista ja infrastruktuuria. Näillä tuotantosektoreilla saavutetut taloudelliset voitot on helppo siirtää laillisen liiketoiminnan piiriin. Rikolliset voivat asettua näin laillisiksi riistäjiksi.

Epäilemättä kapitalismi suo joillekin hyvin palkatuille työläisille auvoisan olon.  He eivät halua kyseenalaistaa tämän vuoksi omaa hyvinvointiaan. Voimakas ammattiyhdistysliike tuottaa myös aikansa hyviä tuloksia työläisen kannalta, mutta siihenkin kapitalistilla on keinonsa, kuten paperityöläisten ja rakennustyöläisten kohtalo osoittaa. Nokiakin elätti aikoinaan suurta insinöörikuntaa.

Kapitalismin perustalle on mahdoton perustaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, koska kapitalistinen valtio on kapitalistien luokkaherruuden väline ja sen tehtävänä ylläpitää kaikin mahdollisin keinoin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää.  Minusta kapitalismia ei ole syytä inhimillistää ja ymmärtää liikaa, koska se on käynyt jo yhteiskuntajärjestelmänä tiensä loppuun. Minusta ei ole olennaista etsiä kapitalismin suotuisia puolia, vaan pohtia, kuinka päästä siitä eroon.  Luokkataistelua ei pidä himmentää sekataloussympatioilla.

Ympäristötietoinen sosialismi rakentuu yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle, sen jäsenten tasa-arvolle ja keskinäiselle solidaarisuudelle.  Sosialismissa vallitsevat sosialistiset tuotantosuhteet. Sen elämän keskiössä eivät ole kulutus, henkilökohtaisten etujen saavuttaminen ja toisten ihmisten hyväksikäyttö.

Matti Laitinen

Helsinki

LUOMU- JA KASVISRUOKAJAKELU VAASANAUKIOLLA

 Leipäjono Eduskuntatalolle  –verkosto järjesti Vaasanaukiolla luomu- ja kasvisruokajakelun 11.7.2013, joka veti paikalle keskikesästä huolimatta satamäärin ihmisiä. Elävää musiikkia kuultiin monen esiintyjän voimin.

 

Kansan ääni –lehti meni hyvin jakeluun Vaasanaukiolla silityslaudasta tehdyllä kierrätyspöydältä. Kuvaa otettaessa enää pari lehteä jäljellä parista sadasta.

Seuraavan kerran jakelua suoritetaan syyskuussa Eduskuntatalolla.

Antsu

VASTIKKEELLISESTA SOSIAALITURVASTA

Palkkatyösuhteessa työnantaja ostaa työntekijän työvoiman käyttöönsä – hänen kykynsä tehdä työtä – ja myy hänen työnsä tuloksia (myyntiin tuotettuja tavaroita ja palveluita) saadakseen niistä voittoa. Työvoima sisältää työprosessissa vaadittavat työntekijän henkiset ja ruumiilliset kyvyt sekä taidot. Työllä tarkoitetaan työvoiman kuluttamista työprosessissa. Kapitalisti omistaa tuotantovälineet (tehtaat, kiinteistöt, liikennevälineet, tietokoneet ja raaka-aineet), joilla työ tehdään.

Työläisen työ luo aina uutta arvoa enemmän kuin hänen työvoimansa arvo on (hänelle maksettu palkka). Suomessa työläisen reaalipalkkaa alentavat merkittävästi elintarvikkeiden ja asumisen korkea hinta. Työvoima on luonteeltaan kaupattavaa tavaraa. Työläisen työkunnon ja elämiseen välttämättömiksi katsottavien hyödykkeiden (ravinto, vaatteet, asunto, puhtaus, työmatkat, viestimet jne…) takaamiseksi riittäisi päivittäin jo muutaman tunnin työskentely.  Kapitalisti palkkaa hänet aina pitemmäksi määräajaksi, jotta hän pystyy hyödyntämään työläisen tuottaman lisäarvon.  

Työläinen maksaa tekemästään työstä ja elämänsä ylläpitämiseksi ostamistaan tavaroista lisäksi veroja valtiolle, jotka eivät mene suinkaan pääosin hänen hyvinvointinsa ylläpitämiseen. Osa verovaroista palautuu jopa takaisin kapitalisteille valtion budjetin myöntämien vastikkeettomien tukimaksujen myötä. Sijoittajat pysyvät näin tyytyväisinä.

Suomessa työntekijä nauttii lakisääteistä sosiaaliturvaa.  Tämä ei ole kuitenkaan osoitus kapitalistien hyväntahtoisuudesta, vaan työväenluokan käymästä luokkataistelusta omien etujensa puolesta. Päivi Uljas

toteaa Taistelu sosiaaliturvasta –kirjassaan sosiaaliturvan synnystä seuraavaa:  ”Palkkatyöläisten sosiaaliturva perustuu työttömyys-, sairaus- ja eläkevakuutuksiin. Niitä koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin eduskunnassa v. 1960–1963.” Uljaksen selvityksen mukaan ”sosiaaliturvakamppailuun osallistui tuhansia ammattijärjestöjä, lukematon määrä muita kollektiiveja, kaikkiaan valtava määrä ihmisiä. Heidän kokemuksensa osoittaa, että suotuisissa olosuhteissa ihmiset ovat valmiit liikkumaan oikeana pitämänsä asian puolesta ja voivat myös saavuttaa tuloksia.”

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) ehdottama vastikkeellinen sosiaaliturva tarkoittaisi käytännössä sitä, että työnantajat saisivat käyttöönsä todella halpaa työvoimaa, joka loisi uutta arvoa moninkertaisesti verrattuna näiden saamaan toimeentulotukeen tai työmarkkinatukeen.  

Työmarkkinatuki on tarveharkintainen taloudellinen tuki, jolla tuetaan työttömän työnhakijan sijoittumista työmarkkinoille. Tuki on tarkoitettu työttömälle, joka tulee ensi kertaa työmarkkinoille tai joka ei täytä työssäoloehtoa. Sitä maksetaan myös pitkäaikaistyöttömälle, joka ei voi enää saada perus- tai ansiopäivärahaa 500 päivän enimmäisajan täytyttyä. Ilman korotuksia työmarkkinatuen suuruus on nykyisin keskimäärin 698 €/kk. Asumistuki ei alenna tukea. Kotona asuvan nuoren henkilön vanhempien tulot voivat huventaa sen kuitenkin puoleen.

Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto.  Sitä myönnetään henkilölle tai perheelle, jonka tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Tukea voidaan myöntää myös omatoimisen suoriutumisen tukemiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Se koostuu perustoimeentulotuesta, täydentävästä toimeentulotuesta ja ehkäisevästä toimeentulotuesta. Sen täysi perusosa on nykyisin yksin asuvalla henkilöllä 477,26 €/kk.

Mikäli siirryttäisiin Risikon ehdottamaan vastikkeelliseen sosiaaliturvaan, sitä saavien työvoima kohdistettaisiin matalapalkka-alojen työtehtäviin. On huomioimisen arvoista, että valtio ja kunnat käyttävät nykyisin terveydenhuollossa, työvoimakoulutuksessa ja sosiaalitoimessa paljon yksityisiä palveluiden tuottajia. Yksityissektori hyödyntää myös työvoimakustannuksia karsiessaan palkkatuen, työharjoittelun ja kuntouttavan työtoiminnan suomia mahdollisuuksia.

Kaikkien palkansaajien mediaanipalkka oli v. 2012 Suomessa 2 800 euroa. Virallinen köyhyysraja eli 60 % suomalaisten mediaanituloista oli tuolloin 1 680 euroa. Kuntien palveluksessa olevien siivoojien keskiansio oli v. 2012 vain 1 748 €/kk. Vastaavasti päiväkotiapulaisille maksettiin 1819 euroa, pesulatyöntekijälle 1 752 euroa vahtimestarille 1 810 €/kk. Kaupan alan myyjien vähimmäispalkka oli 1.6.2013 alkaen yksityissektorilla 1 730 euroa/kk. Kaupanalan työntekijöistä jopa 70–80 % on osa-aikaisia työntekijöitä. Köyhyysrajan liepeillä elää valtava joukko työssäkäyviä suomalaisia. Entäpä jos näihin työtehtäviin sijoitettaisiin työmarkkinatuella olevia ihmisiä?

Vastikkeellisen sosiaaliturvan tavoitteena ei todellakaan ole pitkäaikaistyöttömille järjestettävä toiminta, jotta nämä eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta, vaan verovaroilla kustannettavan halvan työvoiman synnyttäminen kotimaisten ja kansainvälisten kapitalistien käyttöön sekä heidän voittojensa turvaamiseksi.

Matti Laitinen

7.8.2013 Helsinki