20.3.2017


SPORARETKI

Hyppäsin eilen ysin sporaan ruhjotun Pasilan aseman kyljestä viiden mielenterveyskuntoutujan kanssa. Sporakuski tiirasi kamerastaan, että pääsimme ehjinä sisään. Löysimme uuden polven raitsikasta itsellemme vierekkäiset istumapaikat. Ysi nytkähti liikkeelle. Raide kääntyi mäen päällä Itä-Pasilaan. Maaliskuinen aurinko sulatti kaduilta talven viimeisiä kapinapesäkkeitä.

Spora ylitti Teollisuuskadun. Ympärille oli syntynyt uusi Konepajan kaupunginosa. Läheisen Junatien varrelta olivat häipänneet 30 vuotta sitten maisemista Valkan tavara-asema, pienteollisuusalue nyrkkipajoineen ja makasiineineen. Harjun ruumishuone oli säilynyt nuorisotilana. Sen läheisyyteen oli noussut uuden ajan monumentti –  burgeripalatsi.

Skuru veti henkeä Traverssikujalle sähköjunahallien ja vanhojen veturitallien edessä. VR:n Pasilan konepajassa valmistettiin vetureita ja junanvaunuja v. 1903–2001. Se tarjosi parhaimmillaan 1 500 työpaikkaa. Konepajasta oli jäljellä yhä joukko punatiilisiä teollisuusrakennuksia. Niiden seasta kohosi moderneja, lasitettuja asuinlegotaloja. Kävin joskus 70-luvun puolivälissä jakamassa työväenlehtiä konepajan pääportilla Aleksin Kiven kadulla.

Spora kolisteli Flemarille. Se ohitti Puukkobulevardina tunnetun Vasiksen. Se pysähtyi Aleksis Kiven ala-asteen luona. Ratikan keskiovesta hilautui ulos pyörätuolilla liikkuva vanha, rikkinäinen nainen. Hänellä ei ollut työntäjää matkassa. Hän lähti kelaamaan hitaasti ja heiluen kohti Hesaria. Hurstin valinnan leipäjono jatkui satojen metrien pituisena Hesarilla kohti Kurvia. Ysi kurvasi Kaarlenkadulle. Maahanmuuttajien asuntolan edusta oli tyhjä.

Spora kiiti kiskoillaan Karhupuiston, Bärtsin kirjaston ja skolen ohitse. Se laskeutui Porthaninkatua alas Hagiksen torille. Yksi keppanaa lipittävä katutsombi poistui öristen raitiovaunusta. Kerroin oppilailleni käyneeni usein skidinä mutsin tai faijan kanssa torilla fisuja slumppaamassa. Nykyisin dallaan sinne kundini kanssa. Safkaamme hallissa kimpassa lihikset.

Spora ylitti Pitkänsillan, sleppasi Kaisista pitkin steissille ja stoppasi Saarisen stogekatedraalin eteen. Jätkän terminaaliin meneviä Tallinnan ravaajia vetokärryineen liittyi messiin. Skuru nousi Simonkatua pitkin mullistuneeseen Kamppiin. Matkahuollon rakennus oli ainoa muisto lapsuuden dösäkyydeistä faijanfaijan luokse Matinkylään. Ysi veivasi Urkin bilekadulle. Se sukelsi pian Ruoholahden villojen ohitse kohti rantsua.

Spora vääntäytyi vihdoin Jätkäsaareen. Makasiinit ja kaijat olivat tyhjentyneet. Yksinäinen kraana kurkotteli kaulaansa muistona suurten kahvikippojen säkkien stydeistä lemppaajista. Huutokonttorissa ei huudettu enää aamuisin satoja miehiä lastaamaan ja lossaamaan paatteja. Botskien kipparit eivät dilkanneet enää lenssipulloja. Merellinen kaupunginosa oli muuttanut luonnettaan ja asemakaavaansa.

Jäimme pois Bunkkerin pysäkillä. Nousimme sähköportailla toiseen kerrokseen. Minä esittelin oppilailleni tarjolla olevia pöytäkoneita, läppäreitä, tabletteja ja All-In-One –koneita. Yli donan tai parin maksavissa tietsikoissa oli paras suorituskyky, eniten työmuistia ja loistavat graafiset ominaisuudet. 700 eurolla sai aivan kelvollisen, kosketusnäytöllä varustetun, kaikki yhdessä –myllyn. Karvahattukannettavia, joilla selvisi arjen sähköisen viestinnän perusrutiineista, irtosi kolmella sadalla eurolla. Langallinen hiiri tai 8 GT:n muistitikku maksoi lohdutukseksi alle viisi euroa. Minä hankin itselleni kosketusnäyttökynän.

Nousimme hissillä tietotekniikka- ja kodinkonetavaratalon näköalatasanteelle, josta näkyi Stadin keskustan tärkeimmät maamerkit. Ihmisten eriarvoisuus, leipäjonot sekä vammaisten ja vanhusten kelvoton kohtelu pääkaupungissa eivät erottuneet korkealle sijoitetulle näköalatasanteelle asti. Stadi pihtaa. Helsingin kaupunkikonserni teki v. 2016 tulosta 464 miljoonan euron edestä.

Matti Laitinen
16.3.2017

22.2.2017

Älä alistu, vaan toimi!