22.2.2017

Älä alistu, vaan toimi!


13.2.2017


MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAT

Mielestäni kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia. Jokaisella mielenterveyden häiriöistä kärsivällä ihmisellä tulisi olla myös oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, työikäisenä työllistymiseen, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan. Meistä kenelle tahansa voi jossain elämämme vaiheessa ilmaantua mielenterveyden ongelmia.

Olen työskennellyt koko 2000-luvun ammatillisessa kuntoutuksessa mielenterveyskuntoutujien parissa. Olen havainnut tuona aikana, kuinka kuntoutuspalvelut ovat yksityistyneet ja keskittyneet. Tarjotut palvelut ovat tuotteistettu viime vuosina kiihtyvässä tahdissa markkinataloushenkisiksi. Yhteiskunnan tarjoamaa tukea kolmannen sektorin toimijoille on karsittu myös ankarasti. Kilpailutus on tappanut monen pienen palveluntuottajan. Kansallinen ja kansainvälinen yksityissektori himoitsee jo osuuttaan sosiaalisista markkinoista. Tärkeintä uusissa kuntoutustehtaissa näyttävät olevan mahdollisimman suuret kävijämäärät ja kuntoutuspäivien paljous. Kuntoutustehtaiden tarjoama suuri ryhmäkoko soveltuu oman kokemukseni mukaan huonosti mielenterveyskuntoutujien kuntoutukseen. Päättäjät eivät ole kiinnostuneita alan ammattilaisten ja kuntoutujien mielipiteistä kilpailutuksen tarpeellisuuden suhteen.

Työssäni kohtaamani helsinkiläiset mielenterveyskuntoutujat saavat toimeentulonsa työmarkkinatuesta, sairauspäivärahasta, kuntoutustuesta tai työkyvyttömyyseläkkeestä. He ovat usein yhteiskunnasta ja sen sosiaalisista verkostoista syrjäytyneitä tai syrjäytymisuhan alla eläviä ihmisiä. Yli puolet heistä on naimattomia. Heidän toimeentulonsa jää alhaiseksi vähäisen työkokemuksen tai ammattitaidottomuuden vuoksi. Nämä kaksi seikkaa todentuvat heidän elämässään niukkana toimeentulona, harrastusten vähyytenä ja yksinäisyytenä.

Useimmat kohtaamistani mielenterveyskuntoutujista kärsivät vakavista mielenterveydenhäiriöistä kuten skitsofreniasta, vakavasta masennuksesta, psykooseista ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Heistä useimpien fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja tiedollinen toimintakyky on sairaudesta johtuen varsin rajoittunut. Tämä vaikeuttaa olennaisesti heidän hakeutumistaan ammattikoulutukseen ja työelämään sekä heidän itsenäistä suoriutumistaan omassa arjessaan. Moniongelmaisten ihmisten kuntoutuminen onnistuu kokemukseni mukaan tuloksekkaimmin turvallisessa yhteisössä pienryhmätyöskentelynä, jossa vallitsee tasa-arvo ja jossa on mahdollisuus saada riittävästi yksilöllistä ohjausta ja tukea osakseen. Keskinäinen solidaarisuus on paljon väkevämpi voima kuin lumoutuminen kaiken kattavaan – ihmisiä erottelevaan – kilpailuun.

Kansainvälisen Internet-tilaston (Internet Live Stats) mukaan maassamme asui v. 2016 yhteensä 416 501 ihmistä, jotka eivät käyttäneet lainkaan Internetin verkkopalveluita. Mielenterveyskuntoutujien suuri joukko lukeutuu myös tähän ryhmään. Selviytyäkseen arjessaan jokainen kansalainen tarvitsee nykyisin enenevässä määrin tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Jokaiselle kansalaiselle olisi turvattava näin ollen oikeus maksuttomaan tietotekniikan koulutukseen ja tukeen. En pahoittaisi mieltäni, jos kaikille Suomen mielenterveyskuntoutujille tarjottaisiin kotikunnan toimesta tietotekniikkakoulutusta ja taloudellista tukea oman tietokoneen hankkimiseksi. Näin tämä väestönosa ei syrjäytyisi entistä enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta. Havaintojeni mukaan uusien asioiden oppimisella on myös myönteinen vaikutus ihmisen psyykkiseen ja tiedolliseen toimintakykyyn.

Kuinka mielenterveyskuntoutujille mahtaa käydä, jos heille kohdistetut kunnalliset, tuetut asumispalvelut, päiväkeskukset, toiminnallisen kuntoutuksen yksiköt kilpailutuksen myötä yksityistetään ja psykiatrian poliklinikat sulautetaan jättisotekeskuksiin? Mehiläinen omisti jo v. 2016 yhteensä 112 asumispalveluyksikköä, joista 63 ikääntyneille, 40 mielenterveyskuntoutujille ja yhdeksän vammaisille. Sananvaltaa Mehiläisessä käyttivät saksalainen sijoitusyhtiö Triton ja yhdysvaltalainen sijoitusyhtiö KKR.

Minä en pidä siitä, että yhteiskunnan mielenterveyskuntoutujille suuntaamia asumis-, kuntoutus- ja lääkäripalveluita kilpailutetaan ja lakkautetaan. Yksityistämisen myötä tähän toimintaan kohdistetut verovarat siirtyvät yksityisten palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen. Uusliberalistit perustelevat kilpailutusta sillä, että julkisen sektorin elinkeinotoiminta, julkinen rahoitus tai tuki yrityksille sekä kunnallisten liikelaitosten höllempi verokohtelu vääristävät kilpailutilannetta. Minusta tällainen on liike-elämän sekaantumista kunnalliseen itsehallintoon.

Matti Laitinen
13.2.2017